Talous ei ole nollasummapeliä

Pormestari Juhana Vartiainen lausui syksyllä, että Helsingin vaurauden aika on ohi. Se kuulosti lohduttomalta. Ikään kuin mitään ei olisi tehtävissä.

Meidän ei kuitenkaan tule missään tapauksessa luovuttaa ja tyytyä näköalattomuuteen. On ikävä tosiseikka, ettei Suomen talous ole kasvanut 17 vuoteen, mutta talous ei ole nollasummapeli. Kakkua ei voi jakaa loputtomiin uudestaan, vaan meidän tulee keskittyä vahvistamaan Suomen ja sen talouden veturin Helsingin taloutta. Vain niin voimme puolustaa hyvinvointivaltiota ja suojella neljää vuodenaikaa. Holtiton lainanottokaan ei ole ratkaisu, sillä siinä on kyse häpeämättömästä varkaudesta, joka kohdistuu lapsiimme. 

Vahvistaaksemme Helsingin taloutta tarvitsemme ennen kaikkea kestävää kasvua: luonnon ja ihmisten kantokykyä parantavia liiketoimintamalleja, ekologisia ja sosiaalisia innovaatioita ja kiertotaloutta vauhdittavia ratkaisuja. Koko Suomi tarvitsee Helsinkiä. Emme kilpaile tulevaisuuden ratkaisuista Espoon tai Tampereen kanssa. Kilpakumppaneitamme ovat esimerkiksi Tukholma, Kööpenhamina ja Amsterdam. 

Kestävän talouden rakentaminen vaatii osaavaa työvoimaa. Siksi haluan olla mukana tekemässä Helsingistä Euroopan ja koko maailman parhaan paikan asua, yrittää ja investoida. Houkutteleva kaupunki syntyy siitä, että arki soljuu ja erilaiset ihmiset ja ideat kohtaavat. Mitä erilaisempia ihmisiä täällä on, sitä parempia ideoita ja luovempia ratkaisuja täällä syntyy. Kaupungin tulee luoda mahdollisuuksia kohtaamisille, yrittäjyydelle ja uskaltamisen kulttuurille. Helsingistä on tehtävä hyvän elämän suurkaupunki. 

Helsinkiä tulee rakentaa helsinkiläisille niin, että arki täällä on sujuvaa ja merkityksellistä. Se houkuttelee kaupunkiin myös uusia asukkaita ja saa heidät jäämään tänne. Näin vahvistamme myös yritysten toimintaedellytyksiä. Eri alojen osaajista kilpaillaan jo nyt, ja kilpailu tulee entisestään kiihtymään. Yritykset investoivat sinne, missä on osaajia. Siksi tarvitsemme koodareita, lääkäreitä, suutareita ja monenlaisia osaajia, joiden ammateista emme ole vielä kuulleetkaan.

Mistä osaajia sitten saadaan? Meidän pitää investoida kouluihin ja nostaa korkeakoulutettujen osuus väestöstä vähintään yli EU:n keskitason. Meidän pitää houkutella Helsinkiin työteliäitä ihmisiä ja kannustaa eläkeläisiä pysymään kiinni työn syrjässä vähän pidempään.

Entä mistä se kaiken ratkaiseva hyvä arki sitten syntyy? Asuin nuorempana Lontoossa, ja kun viiden vuoden jälkeen palasin Helsinkiin, huomasin nopeasti, että Helsingissä on turvallista, etäisyydet ovat lyhyitä, joukkoliikenne toimii ja asumisen laatu on aivan ylivertainen. Myöhemmin, kun sain lapsia, ymmärsin myös perheystävällisen työelämän ja kohtuuhintaisen varhaiskasvatuksen arvon. Harvassa ovat pääkaupungit, joissa lapset voivat kävellä yksin kouluun heti ensimmäisen luokan alusta.

Työtä on silti tehtävänä. Meidän täytyy varmistaa, että hyvinvointivaltion kova ydin on kunnossa ja keskeiset palvelut ovat aidosti kaikkien saavutettavissa. Lisäksi meidän tulee vahvistaa Helsingin vetovoimatekijöitä, kuten elävää keskustaa ja vireää kulttuurielämää.

En usko lainkaan siihen, että Helsingin parhaat päivät olisivat jo takana. Ne ovat vasta tulossa, mutta niiden puolesta täytyy tehdä yhdessä töitä.