Kulttuuri ei ole kuluerä vaan investointi

Olen tehnyt lähes kaksi vuosikymmentä työtä kulttuurin aseman vahvistamiseksi Suomessa. Kulttuuri ei ole luksustuote, vaikka Riikka Purra niin väittäisi. 

Päinvastoin. Uskon, että kulttuuri on välttämättömyys, tärkeä elinkeino ja koko yhteiskuntaa koossa pitävä voima. Isänmaallisesti ilmaistuna: kulttuuri tekee meistä kansakunnan.

Kulttuuri on mielestäni itsearvoisesti tärkeää eikä sitä tarvitsisi siksi perustella muilla arvoilla. Perustelen kuitenkin. 

Kulttuurilla ja taiteella on valtava merkitys henkiselle terveydellemme. Hyvinvoinnin tuottamista kannattaa ajatella laajemmin kuin ainoastaan sosiaali- ja terveyspalveluiden kautta.

Taide vahvistaa myös sekä yksilön että yhteisön identiteettiä. Esimerkiksi kirjallisuus laajentaa maailmankuvaa ja auttaa ymmärtämään syvällisemmin eri todellisuuksia sekä asettumaan toisen asemaan.

Myös kulttuurin taloudellinen merkitys unohdetaan aivan liian usein. Taide- ja kulttuurialan osuus Suomen bkt:sta on 3,1 prosenttia, enemmän kuin esimerkiksi paperi- ja elintarviketeollisuuksien osuudet yhteensä. Kulttuuri on myös vientiala. 

Samalla kulttuurin ja luovien alojen vaikutus heijastuu koko yhteiskuntaan ja työn murroksessa niiden merkitys korostuu entisestään. Luovuus on yhä tärkeämpi menestystekijä taloudessa ja teknologiassa sekä monilla muilla perinteisesti ei-luovina pidetyillä aloilla.

Kaikessa tässä kulttuurin monimuotoisuudella on tärkeä rooli. Kalifornian Piilaakson teknologiayrityksiin palkataan nyt kuumeisesti humanisteja ja taidekoulutuksen saaneita nuoria, eivätkä Suomenkaan peliyritykset menestyisi ilman visuaalisia osaajia ja taitavia tarinankertojia. Myös omassa työssäni finanssi- ja IT-alalla olen nähnyt, että onnistuneimpien digitaalisten palveluiden luomiseen tarvitaan luovuutta ja kulttuurillista osaamista.

Kun pari vuotta sitten tapasin Norjan öljyrahastoa johtavan Nicolai Tangenin, finanssihain ja intohimoisen taidekerääjän, mieleeni jäi erityisesti yksi hänen oivalluksensa: lukeneet ihmiset ovat Tangenin mukaan hauskempaa seuraa illallispöydässä, mutta myös työelämässä kyvykkäämpiä ymmärtämään toisia ihmisiä ja heidän ajatteluaan.

Kaiken tämän vuoksi meidän kannattaa tukea taidetta ja kulttuuria. Se ei ole kuluerä vaan investointi.

Käytännön tasolla meidän kannattaa tukea kulttuurin ammattilaisia esimerkiksi tarjoamalla tiloja taiteen tekemiseen ja esittämiseen, vahvistamalla prosenttiperiaatetta rakentamisessa ja tilaamalla taidetta julkisiin tiloihin. Kulttuurikasvatukseen kannattaa panostaa, ja myös yrityksiä tulee kannustaa tukemaan taidetta. Heikossakin taloustilanteessa täytyy varmistaa kulttuurin rahoitus siellä, missä sillä on eniten vaikutusta. Valtio ei tätä periaatetta nyt noudata vaan leikkaa ja juustohöylää, mutta Helsingissä pystymme parempaan.

Suomi on nuori maa ja siksi meidän täytyy huolehtia henkisestä pääomastamme. Huolehditaan siis siitä, että kulttuurimenojen osuus bruttokansantuotteestamme nousisi edes eurooppalaiselle keskitasolle. Tästä hyötyy koko yhteiskuntamme. Helsingistä on hyvä aloittaa.